Pienlogiikka (PLC)

Pienlogiikka on pieni ohjelmoitava logiikka eli PLC. Painikkeet ja anturit kytketään sen tuloihin ja kontaktorien kelat ja merkkivalot lähtöihin. Ehdot, joilla lähdöt kytkeytyvät, kirjoitetaan ohjelmaan, joten apureleitä, aikareleitä ja laskureita ei tarvitse johdottaa. Esimerkiksi Siemens LOGO! on tällainen DIN-kiskoon kiinnitettävä logiikka, jonka perusyksikössä on 8 tuloa ja 4 lähtöä.

Syöttö L+ ja M

24 V DC:n logiikka saa käyttöjännitteensä liittimiin L+ (plus) ja M (0 V). Tulot ovat samassa liitinrivissä. Ne eivät ole galvaanisesti erotettuja, vaan niiden vertailupotentiaali on M, joten painikkeiden ja anturien 24 V otetaan yleensä samasta syötöstä kuin logiikan.

Tulot

Tulo on päällä, kun sen liittimen ja M:n välillä on jännite. Painike tai anturin kosketin kytketään L+:n ja tulon väliin. Esimerkiksi LOGO! 24CE:ssä alle 5 V on tila 0 ja yli 12 V tila 1. Joissakin malleissa osaa tuloista voi käyttää myös 0–10 V:n analogiatuloina.

Seis-painike ja muut avautuvat koskettimet kytketään tuloon sellaisenaan. Tulo on silloin päällä levossa, ja ohjelmassa käytetään sen sulkeutuvaa kosketinta. Irronnut johdin pysäyttää laitteen samoin kuin releohjauksessa.

Relelähtö vai transistorilähtö

• Relelähtö. Lähtö on releen sulkeutuva kosketin, jolla on omat liittimensä 1 ja 2. Kosketin on erotettu logiikan syötöstä ja tuloista, joten sillä voi kytkeä eri jännitteen, esimerkiksi 230 V:n kuorman. LOGO!:n perusyksikössä relelähdön jatkuva virta saa olla enintään 10 A. LED-valaisinten suuri käynnistysvirta voi kuitenkin vaurioittaa koskettimia.
• Transistorilähtö. Lähtö antaa kuormalle logiikan oman 24 V:n jännitteen, ja kuorma kytketään lähdön ja M:n väliin. Lähtö on oikosulkusuojattu, mutta virta on pieni, LOGO!:ssa enintään 0,3 A.

LOGO!:n tyyppimerkinnässä R tarkoittaa relelähtöjä. Kontaktorin kela kytketään relelähtöön kuin mihin tahansa koskettimeen: +24 V liittimeen 1, liittimestä 2 kelan A1:een ja A2 0 V:iin.

Ohjelman kierto

RUN-tilassa logiikka toistaa samaa kierrosta jatkuvasti:

1. Se lukee kaikkien tulojen tilat.
2. Se laskee ohjelman näillä tiloilla.
3. Se kirjoittaa tulokset lähtöihin.

Ohjelma ei siis katso tuloja kesken kierroksen. Muutos näkyy ohjelmalle vasta seuraavan kierroksen alussa.

Tikapuukaavio

Tikapuukaavio (LAD) on relekaavio kyljellään. Vasemmassa reunassa on jännitteinen kisko, ja jokainen rivi kulkee koskettimien kautta oikealla olevalle kelalle. Sulkeutuva kosketin I1 on kiinni, kun tulossa I1 on jännite, ja avautuva kosketin silloin, kun jännitettä ei ole. Kela Q1 kytkee lähdön Q1. LOGO!:n ohjelman voi tehdä tietokoneella tikapuukaaviona tai toimintolohkokaaviona (FBD).

Osoitteet

• I1, I2 … tulot ja Q1, Q2 … lähdöt.
• M1, M2 … muistibitit. Ne ovat ohjelman sisäisiä apureleitä, joilla ei ole liitintä.
• AI1 … analogiatulot ja AQ1 … analogialähdöt.
• T1 … ajastimet ja C1 … laskurit. Ajastin toimii kuin aikarele ja laskuri kuin laskurirele. Johdotassa ne numeroidaan näin. LOGO!:ssa ajastimet ja laskurit ovat ohjelman toimintolohkoja, joilla on oma lohkonumero.

RUN ja STOP

RUN-tilassa logiikka suorittaa ohjelmaa. STOP-tilassa ohjelma ei ole käynnissä eikä tuloja lueta. Relelähtöjen koskettimet ovat auki ja transistorilähdöt pois päältä. Ohjelmaa voi silloin muokata tai siirtää tietokoneelta. Kun LOGO!:on kytketään virta ja siinä on ohjelma, se palaa tilaan, jossa se oli ennen virran katkeamista. Näytöttömät LOGO! Pure -mallit siirtyvät silloin aina RUN-tilaan. Analogialähtöjen käytös STOP-tilassa valitaan asetuksella: ne pitävät viimeisen arvonsa tai menevät asetettuun arvoon. Johdotassa tätä asetusta ei ole: relelähdöt ovat STOP-tilassa auki ja analogialähdöt 0 V:ssa.